Banastre Tarleton

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Banastre Tarleton
Joshua Reynoldsin muotokuva Banastre Tarletonista vuodelta 1782.
Joshua Reynoldsin muotokuva Banastre Tarletonista vuodelta 1782.
Henkilötiedot
Muut nimet "Verinen Ban" (lehdistö)
Syntynyt21. elokuuta 1754
Liverpool, Iso-Britannia
Kuollut15. tammikuuta 1833
Herefordshire, Iso-Britannia
Sotilashenkilö
Palvelusvuodet 1775–1812 Britannian armeija
Taistelut ja sodat Yhdysvaltain vapaussota
Sotilasarvo Kenraali
Kunniamerkit Bathin ritarikunnan jäsenyys, baronetti

Banastre Tarleton (21. elokuuta 175415. tammikuuta 1833) oli brittiläinen sotilas ja poliitikko. Parhaiten hänet muistetaan Yhdysvaltain vapaussodasta, jossa hän taisteli Englannin puolella George Washingtonin johtamaa siirtokuntien armeijaa vastaan.[1]

Tarletonin sotilaallinen kyvykkyys toi hänelle nopeasti mainetta brittien keskuudessa. Hän oli erinomainen ratsastaja ja hyödynsi taitoaan ratsain suoritettavassa sodankäynnissä. Samalla Tarletonista tuli vihatuin brittiupseeri amerikkalaisten silmissä ja lehdistö antoi hänelle liikanimiä kuten "Verinen Ban" ja "teurastaja".[2]

Palattuaan Englantiin Tarleton loi sotilaallisen uransa lisäksi poliittisen uran alahuoneen jäsenenä 1790–1812.[3] Hän edusti alahuoneessa Liverpoolia ja tuli parhaiten tunnetuksi orjien vapauttamisen vastustamisesta ja orjakaupan tukemisesta.[4]

Tarleton kuoli Herefordshiren maakunnassa Englannissa tammikuussa 1833 unohdettuna sotasankarina.[4]

  • Babits, Lawrence E.: Cowpens Battlefield: A Walking Guide. Overmountain Press, 1993. ISBN 978-0932807793 (englanniksi)
  • Howley, Frank: Slavers, Traders and Privateers: Liverpool, the African Trade and Revolution, 1773–1808. Countyvise Ltd, 2008. ISBN 978-1901231984 (englanniksi)
  • Lanning, Michael Lee: The American Revolution 100: The People, Battles, and Events of the American War for Independence, Ranked by Their Significance. Sourcebooks, Inc, 2009. ISBN 978-1402221156 (englanniksi)
  1. Lanning 2009. s. 136.
  2. Howley 2008. s. 78.
  3. Babits 1993. s. 12.
  4. a b Lanning 2009. s. 138.